Romain Rolland (1866–1944) oli ranskalainen kirjailija, esseisti ja humanisti, joka kasvoi kulttuurisesti vireässä mutta poliittisesti levottomassa Euroopassa ja omisti elämänsä taiteen, omantunnon ja rauhan puolustamiselle. Hän opiskeli Pariisissa, työskenteli opettajana ja tutkijana sekä nousi vähitellen kansainväliseen maineeseen laajoilla romaanikokonaisuuksillaan, elämäkerroillaan ja aatteellisilla kirjoituksillaan, joista hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Rollandin tuotannon ytimessä on yksilön sisäinen kasvu, taiteen moraalinen voima ja vastarinta väkivaltaa, nationalistista kiihkoa ja henkistä ahdasmielisyyttä vastaan. Hän kuvasi ihmistä, joka etsii totuutta ja eheytymistä maailmassa, jossa historia painaa raskaan varjonsa arjen ylle, ja juuri siksi hänen teoksensa puhuttelevat yhä: ne muistuttavat, että sivistys ilman myötätuntoa on vajaa ja että taide voi olla sekä lohdun että vastuun lähde. Rollandin merkitys ei rajoitu hänen aikansa kirjallisiin saavutuksiin, vaan ulottuu myös hänen rohkeaan julkiseen ääneensä sodan, epäoikeudenmukaisuuden ja henkisen sulkeutuneisuuden aikana. Nykyajan lukijalle hän tarjoaa näkökulman siihen, miten ihminen voi säilyttää moraalisen selkärankansa myrskyissä. Hänen tuotantonsa kiinnostaa erityisesti niitä, joita puhuttelevat suuret aatesisällöt, musiikin ja taiteen voima, eurooppalainen kulttuurihistoria sekä tarinat sisäisestä kasvusta ja eettisestä vastuusta.