John Ruskin (1819–1900) oli englantilainen kirjailija, taidekriitikko, ajattelija ja yhteiskunnallinen kommentaattori, jonka elämä kulki viktoriaanisen ajan kulttuurin, teollistumisen ja sosiaalisten murrosten keskellä. Varakkaaseen perheeseen syntynyt Ruskin sai perusteellisen koulutuksen ja nousi jo varhain aikansa vaikutusvaltaisimpien äänten joukkoon terävillä kirjoituksillaan taiteesta, arkkitehtuurista, luonnosta ja yhteiskunnan moraalista. Hänen laaja tuotantonsa teki hänestä poikkeuksellisen monipuolisen ajattelijan: hän puolusti luonnon tarkkaa havainnointia, käsityön arvoa ja kauneuden merkitystä arjessa, mutta arvosteli samalla teollisen ajan kylmyyttä, epätasa-arvoa ja hengellistä köyhyyttä. Ruskinin keskeisiä teemoja ovat luonnon ja ihmisen välinen suhde, työn arvokkuus, taiteen eettinen tehtävä sekä se, miten talous ja yhteiskunta vaikuttavat ihmisen sisäiseen elämään. Nämä kysymykset tuntuvat yhä ajankohtaisilta aikana, jolloin puhumme ympäristökriisistä, kulutuskulttuurista ja työn merkityksestä. Ruskinin perintö näkyy sekä kirjallisuudessa että laajemmin siinä tavassa, jolla ymmärrämme taiteen, luonnon ja yhteiskuntavastuun yhteyden. Hänen kirjoituksensa puhuttelevat erityisesti lukijoita, jotka arvostavat ajatuksia herättävää esseistiikkaa, luonnon kauneutta, yhteiskunnallista pohdintaa ja kieltä, joka yhdistää herkkyyden moraaliseen vakavuuteen.