Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli saksalaisen kirjallisuuden suurimpia nimiä, monilahjakas ajattelija, runoilija, näytelmäkirjailija, romaanikirjailija ja luonnontutkija, jonka elämä kulki Frankfurtista Weimarin hovipiireihin ja Euroopan henkisen elämän keskiöön. Hän opiskeli lakia, mutta kirjallisuus veti häntä puoleensa jo varhain, ja hän nousi nopeasti maineeseen teoksillaan, jotka tekivät hänestä koko aikakauden äänen. Hänen tuotantonsa kattaa sekä tunteiden kuohuntaa että klassista tasapainoa, ja erityisen merkittäväksi nousi hänen kykynsä kuvata yksilön sisäistä ristiriitaa, kunnianhimoa, rakkauden ja velvollisuuden jännitettä sekä taiteilijan asemaa yhteiskunnassa. Näissä aiheissa hän oli aikansa edelläkävijä, ja hänen teoksissaan näkyy yhä hämmästyttävän ajankohtainen kysymys siitä, miten ihminen voi löytää paikkansa maailmassa ilman että hän menettää omat ihanteensa. Goethe vaikutti myös Weimarin kulttuurielämän kehittäjänä ja loi yhdessä muiden kanssa perustaa eurooppalaiselle klassismille, jossa tunne ja järki pyritään sovittamaan yhteen. Hänen perintönsä on valtava: hän osoitti, että kirjallisuus voi olla sekä henkilökohtaista että yleispätevää, sekä kaunista että filosofisesti syvällistä. Nykyisin Goethe puhuttelee erityisesti lukijoita, joita kiinnostavat ihmisluonnon ristiriidat, taiteen merkitys, itsetuntemus ja suurten elämänvalintojen hinta.