Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli saksalainen runoilija, näytelmäkirjailija, romaanikirjailija, ajattelija ja valtiomies, jonka elämä kulki Frankfurtin porvariskodista Weimarin hovipiireihin ja Euroopan henkisen elämän ytimeen. Hän opiskeli lakia, työskenteli hallinnossa, matkusteli laajasti ja eli aikana, jolloin valistus, romantiikka ja klassismi kohtasivat toisensa voimakkaasti. Goethen kirjallinen ura oli poikkeuksellisen monipuolinen: hän uudisti runoutta, kehitti draamaa, loi psykologisesti tarkkanäköisiä romaaneja ja kirjoitti myös omaelämäkerrallisesti, pohtien muistia, identiteettiä ja elämän merkitystä. Hänen teoksissaan toistuvat ihmisen sisäinen kasvu, intohimon ja järjen jännite, luonnon ja taiteen suhde sekä kysymys siitä, miten löytää tasapaino yksilöllisen vapauden ja yhteisön odotusten välillä. Nämä aiheet puhuttelevat yhä, koska ne kuvaavat kokemuksia, jotka ovat ajattomia: nuoruuden levottomuutta, valintojen painoa ja elämän mittaista itsensä ymmärtämistä. Goethe on nykyisille lukijoille tärkeä, koska hän osoittaa, että kirjallisuus voi olla yhtä aikaa syvästi henkilökohtaista ja laajasti yhteiskunnallista, kaunista ja älyllisesti haastavaa. Hänen perintönsä elää eurooppalaisen kirjallisuuden perustekstien, humanistisen ajattelun ja taiteen itseymmärryksen historiassa. Hänestä nauttivat erityisesti lukijat, joita kiinnostavat suuret aatteet, ihmisen sisäinen maailma, klassinen tyyli ja kirjallisuus, joka avaa näkymän sekä yksilön että koko aikakauden sieluun.