Taikavuori

Thomas Mannin loistelias kehitysromaani vuodelta 1924 vie taikavuorelle, kuoleman ja sairauden oudon lumovoiman piiriin.

Nuori laivanrakennusinsinööri Hans Castorp matkustaa ennen ensimmäistä maailmansotaa Sveitsiin katsomaan keuhkotautiparantolassa oleskelevaa serkkuaan. Pian käy ilmi että Hans itsekin on sairastunut, ja kolmen viikon vierailu tuberkuloosipotilaiden kansainvälisessä yhteisössä venyy seitsemäksi vuodeksi. Vuoristoparantolassa Hans Castorpin kohtaamia ovat italialainen humanisti Settembrini, terrorismiakin puoltava juutalaissyntyinen Naphta, nautinnonhaluinen Peeperkorn ja romanttisia tunteita herättävä Clavdia Chauchat. Heidän kanssaan käydyt syvälle luotaavat, ristiriitoja kaihtamattomat keskustelut avaavat Hans Castorpin silmät elämälle.

Thomas Mann (1875–1955) syntyi Lyypekissä ja asui pitkään Münchenissä. Varhaistuotantoon kuuluvat teokset Buddenbrookit (1900), Kuolema Venetsiassa (1912) ja Taikavuori (1924) toivat hänelle vuoden 1929 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen Mann siirtyi kotimaastaan ensin Sveitsiin ja sitten Yhdysvaltoihin. Maanpaossa hän jatkoi kirjallista tuotantoaan ja loi muun muassa raamatulliseen aiheeseen perustuvan Joosef-sarjan (1933–1944) ja Faust-legendalle rakentuvan, toista maailmansotaa edeltävään Saksaan sijoittuvan suurromaaninsa Tohtori Faustus (1947). Kaksi suursotaa nähnyt Mann pohtii laajassa ja monipuolisessa tuotannossaan kriittisesti maansa poliittisia asenteita ja filosofisia käsityksiä, taidetta ja psykologiaa. Häntä pidetään yhtenä Saksan kirjallisuuden merkittävimmistä nimistä. Hänen vanhempi veljensä Heinrich ja kolme hänen lapsistaan, Klaus, Erika ja Golo, olivat myös kirjailijoita.