Pyhä Augustinus Hippon, vuosina 354–430 elänyt kirkkoisä, oli antiikin myöhäiskauden merkittävimpiä ajattelijoita, jonka elämä kulki Pohjois-Afrikan Tagastesta retoriikan opettajaksi, etsijäksi eri oppisuuntiin, kristityksi kääntyjäksi, papiksi ja lopulta Hippon piispaksi. Hänen kirjallinen tuotantonsa on valtava ja poikkeuksellisen vaikutusvaltainen: hän muovasi länsimaisen teologian, filosofian ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen perusteita, pohti ihmisen tahtoa, syntiä, armoa, aikaa, muistia ja Jumalan ja ihmisen suhdetta tavalla, joka on ohjannut ajattelua vuosisatojen ajan. Augustinuksen teksteissä yhdistyvät älyllinen tarkkuus ja sisäinen rehellisyys, ja juuri siksi ne ovat yhä eläviä: hän kuvaa ihmisen hajanaisuutta, kaipuuta merkitykseen ja tarvetta anteeksiantoon tavalla, joka puhuttelee myös nykyajan lukijaa. Hänen merkityksensä ei rajoitu teologiaan, vaan ulottuu koko länsimaiseen käsitykseen minuudesta, moraalista ja yhteisöstä. Augustinus on yhä tärkeä niille, joita kiinnostavat uskon ja järjen välinen jännite, sisäinen kasvu, hengellinen etsintä sekä se, miten ihminen voi löytää suunnan keskellä epävarmuutta; erityisesti hänen tuotantonsa vetoaa lukijoihin, jotka arvostavat syvällistä ajattelua, klassista kirjallisuutta ja henkistä omakohtaisuutta.