Romain Rolland (1866–1944) oli ranskalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, esseisti ja humanisti, jonka elämä kulki tiiviisti Euroopan myrskyisten aatteiden ja sotien keskellä. Hän opiskeli Pariisissa, työskenteli opettajana ja kirjallisuudentutkijana sekä nousi laajaan maineeseen kirjallisuudellaan, joka yhdisti taiteellisen kunnianhimon vahvaan moraaliseen ja yhteiskunnalliseen vastuuseen. Rolland sai Nobel-palkinnon kirjallisuudesta vuonna 1915, ja hänen maineensa rakentui erityisesti kyvylle kuvata suuria historiallisia murroksia, yksilön sisäistä kamppailua ja henkistä kestävyyttä. Hän oli myös näkyvä pasifisti, joka vastusti sotaa ja puolusti kansainvälistä ymmärrystä aikana, jolloin Eurooppa ajautui tuhoisiin konflikteihin. Hänen tuotantonsa keskeisiä teemoja ovat rauha, moraalinen rohkeus, ihmisarvo, henkinen itsenäisyys ja ajatus siitä, että todellinen suuruus syntyy palvelusta muille eikä vallasta. Rollandin kiinnostus Intian henkisiin perinteisiin ja väkivallattomuuteen teki hänestä tärkeän sillanrakentajan lännen ja idän ajattelun välillä, ja hänen Gandhia käsittelevä työnsä vahvisti kuvaa hänestä maailmankansalaisena, joka etsi eettisiä vastauksia aikansa kriiseihin. Nykyisin Rolland on yhä ajankohtainen, koska hänen teoksensa muistuttavat, että kulttuuri voi olla vastavoima vihalle ja että yksilön omatunto merkitsee myös poliittisissa myrskyissä. Hänen perintönsä puhuttelee lukijoita, joita kiinnostavat aatteet, historia, ihmisyyden puolustaminen ja kirjallisuus, joka etsii toivoa vaikeina aikoina.