Alkuperäisen Kalevalan kauniit runot eivät monellekaan aukene ensi lukemalla, kaikille eivät vielä toisellakaan. Ja vaikka kansalliseepos sykähdyttäisi sellaisenaankin, tuo Väinämöinen, vanhana syntynyt sen seikkailuihin uudenlaista ulottuvuutta. Moneen tarinaan sisältyy tiukallakin analysoinnilla vaikeasti havaittavaa huumoria, jonka Hakkarainen valloittavan avoimella tyylillään tuo teoksessaan esiin.
Romaanin huumori ei millään tavalla häpäise alkuteosta, vaan tämä nauttii ilmiselvästi kirjailijan kunnioitusta. Teoksen ansioksi on katsottava myös se, että aiempaa useammat saavat mahdollisuuden oivaltaa millainen mehevien tarinoiden aarrearkku Kalevala oikeastaan onkaan.