Paul Heyse (1830–1914) oli saksalainen kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija ja kääntäjä, joka nousi jo nuorena yhdeksi 1800-luvun merkittävimmistä saksankielisistä kirjallisuuden tekijöistä. Berliinissä syntynyt Heyse opiskeli aluksi filologiaa ja taidehistoriaa, mutta kirjallisuus vei hänet nopeasti mukanaan, ja hän eli pitkän, tuotteliaan uran aikana lähellä aikansa kulttuurisia ja älyllisiä keskuksia, erityisesti Münchenissä. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1910 tunnustuksena laajasta ja hienostuneesta tuotannostaan, joka ulottui novelleista ja romaaneista näytelmiin, runouteen ja käännöksiin. Heysen teoksille on ominaista psykologinen tarkkuus, tyylillinen viimeistely ja kiinnostus ihmisen sisäisiin ristiriitoihin, rakkauteen, velvollisuuteen, yhteiskunnallisiin normeihin ja yksilön vapauden rajaan. Hän osasi kuvata moraalisia valintoja tavalla, joka tuntuu yhä ajankohtaiselta, sillä hänen hahmonsa kamppailevat tunteiden, aseman ja omantunnon välillä aivan kuten ihmiset nykyäänkin. Heysen merkitys perustuu paitsi hänen taidokkaaseen kerrontaansa myös siihen, että hän edusti eurooppalaisen porvarillisen kirjallisuuden korkeaa mestaruutta aikana, jolloin kirjallisuus pyrki sekä kauneuteen että henkiseen tarkkuuteen. Nykyajan lukijalle Heyse tarjoaa hienovaraista ihmiskuvaa, klassista kieltä ja tarinoita, joissa pienetkin päätökset voivat muuttaa elämän suunnan. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, jotka nauttivat psykologisesti tarkasta, elegantista ja ajatuksia herättävästä kirjallisuudesta sekä klassisen eurooppalaisen proosan ja draaman ystävät.