Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) oli saksalaisen kirjallisuuden suurimpia nimiä, monilahjakas kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija, ajattelija ja valtiomies, jonka elämä kulki Frankfurtin porvariskodista Weimarin kulttuuripiireihin ja Euroopan henkisen elämän keskiöön. Hän opiskeli lakia, palveli hallinnossa, matkusteli laajasti ja seurasi tarkasti aikansa tieteellisiä, filosofisia ja yhteiskunnallisia virtauksia, mikä teki hänestä poikkeuksellisen laaja-alaisen tekijän. Goethen kirjallinen merkitys perustuu ennen kaikkea hänen kykyynsä kuvata ihmisen sisäistä kasvua, intohimoa, ristiriitoja ja pyrkimystä kohti kokonaisempaa elämää; hänen runoutensa, draamansa ja romaaninsa nostivat saksankielisen kirjallisuuden uuteen arvostukseen ja vaikuttivat syvästi koko eurooppalaiseen kirjallisuuteen. Hänen teoksissaan toistuvat teemat kuten yksilön vapaus, tunne ja järki, luonnon ja kulttuurin suhde sekä elämänmittainen itsensä kehittäminen puhuttelevat yhä, koska ne koskettavat myös nykyihmisen identiteetin, merkityksen ja valintojen kysymyksiä. Goethen perintö elää siinä, että hän osoitti kirjallisuuden voivan olla samanaikaisesti henkilökohtaista, filosofista ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköistä. Hänestä kiinnostuvat erityisesti lukijat, jotka arvostavat klassista kauneutta, syvällistä ihmiskuvaa ja teoksia, jotka avaavat uusia näkökulmia elämän monimutkaisuuteen.