Jean-Jacques Rousseau oli 1700-luvun eurooppalaisen ajattelun suuria ja ristiriitaisia hahmoja, Genevessä syntynyt filosofi, kirjailija ja musiikkiharrastaja, jonka levoton elämä vei hänet Sveitsistä Ranskaan ja edelleen laajojen älyllisten kiistojen keskelle. Hän eli aikana, jolloin valistus uskoi järjen, edistyksen ja sivistyksen voimaan, mutta Rousseau kysyi sitkeästi, mitä näiden ihanteiden alle jäi: ihmisen tunne-elämä, vapaus ja aidon yhteyden tarve. Hänen kirjallinen tuotantonsa teki hänestä aikansa kuuluisimpia ja kiistanalaisimpia ajattelijoita, ja erityisen merkittäväksi nousi hänen kasvatusta, yhteiskuntaa ja ihmisluontoa käsittelevä työnsä, jossa hän puolusti lapsen kehityksen kunnioittamista, luonnollisuutta ja yksilön moraalista kasvua. Rousseaun teksteissä toistuvat teemat, kuten vapaus, epätasa-arvo, luonnonläheisyys, omantunnon merkitys ja yhteiskunnan turmeleva vaikutus, puhuttelevat yhä nykyajan lukijoita, jotka pohtivat koulutuksen tarkoitusta, yksilön hyvinvointia ja sitä, miten säilyttää inhimillisyys suorituspaineiden maailmassa. Hänen ajattelunsa vaikutti syvästi kasvatusteoriaan, poliittiseen filosofiaan ja romantiikan syntyyn, ja hänen perintönsä näkyy edelleen keskusteluissa lapsen oikeuksista, autenttisuudesta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Rousseau on tärkeä juuri siksi, että hän ei tarjonnut helppoja vastauksia, vaan pakotti lukijansa katsomaan ihmistä sekä haavoittuvana että vapauteen pyrkivänä olentona. Hänen teoksistaan nauttivat erityisesti lukijat, joita kiinnostavat filosofia, kasvatus, yhteiskunnalliset kysymykset ja kirjallisuus, joka haastaa ajattelemaan ihmisyyttä uudesta kulmasta.