Henri Bergson (1859–1941) oli ranskalainen filosofi, joka nousi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa yhdeksi aikansa vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hän opiskeli Pariisissa, toimi opettajana ja myöhemmin Collège de Francessa, missä hänen luentonsa vetivät puoleensa laajoja kuulijakuntia. Bergsonin maine rakentui ennen kaikkea hänen kykynsä yhdistää tarkka filosofinen ajattelu elämän kokemukselliseen puoleen: hän tarkasteli aikaa, tietoisuutta, muistia, vapautta ja luovaa kehitystä tavalla, joka haastoi mekaanisen ja pelkistavan maailmankuvan. Hänen tärkeimpiin saavutuksiinsa kuuluu elämänvoimaa, intuitiota ja henkistä ponnistusta korostava tuotanto, joka teki hänestä myös laajan yleisön lukeman ajattelijan. Bergsonin keskeiset teemat ovat yhä ajankohtaisia: miten ihminen kokee ajan, mistä luova ajattelu syntyy, ja kuinka sisäinen vapaus säilytetään kiireen ja tehokkuuden paineessa. Hänen vaikutuksensa ulottui filosofiaan, kirjallisuuteen, psykologiaan ja taiteeseen, ja hän sai aikanaan myös Nobel-palkinnon kirjallisuudesta. Nykyisin Bergson puhuttelee erityisesti lukijoita, joita kiinnostavat tietoisuuden arvoitukset, inhimillinen kasvu ja elämäntavan syvempi merkitys. Hänen ajattelunsa muistuttaa, että ihminen ei ole vain laskettava olento, vaan myös kokeva, luova ja muuttuva persoona. Bergson sopii erityisen hyvin lukijoille, jotka etsivät filosofiaa, joka on yhtä aikaa älyllisesti haastavaa ja elämänläheistä.