Gottfried Keller (1819–1890) oli sveitsiläinen kirjailija, runoilija ja virkamies, jonka elämä kulki taiteen, opiskelun, politiikan ja hallinnon risteyksissä. Nuorena hän opiskeli maalausta ja eli pitkään etsien omaa suuntaansa, kunnes kirjallisuus nousi hänen todelliseksi kutsumuksekseen. Kelleristä tuli yksi saksankielisen realismin tärkeimmistä nimistä, ja hänen tuotantonsa tunnetaan tarkasta ihmiskuvauksesta, yhteiskunnallisesta havainnoinnista ja lämpimästä, usein ironisesta suhtautumisesta arkiseen elämään. Hän kuvasi erityisen taitavasti pikkukaupunkien ja porvarillisen yhteiskunnan tapoja, kunnianhimoa, rakkautta, pettymystä ja moraalisia valintoja, mutta hänen teoksissaan on myös vahva inhimillinen myötätunto. Kellerin keskeinen merkitys on siinä, että hän yhdisti realistisen tarkkuuden ja psykologisen syvyyden tavalla, joka tekee hänen henkilöhahmoistaan yhä tunnistettavia nykyajan lukijoille. Hänen teoksissaan käsitellään identiteettiä, sosiaalista asemaa, vallan ja maineen houkutusta sekä sitä, miten yksilö säilyttää arvokkuutensa muuttuvassa maailmassa. Juuri siksi hänen kirjallisuutensa puhuttelee edelleen: se näyttää, miten vanhatkin yhteiskunnalliset rakenteet heijastuvat ihmisten välisiin suhteisiin ja sisäiseen elämään. Kellerin perintö elää sekä hänen mestarillisessa kerronnassaan että siinä, että hän opetti lukijoita katsomaan arkea tarkemmin ja lempeämmin. Häntä arvostavat erityisesti lukijat, jotka nauttivat psykologisesti tarkasta, yhteiskunnallisesti terävästä ja klassisen kauniista proosasta.