Gabriele D'Annunzio (1863–1938) oli italialainen kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija, journalisti ja poliittinen vaikuttaja, jonka elämä oli yhtä näyttävä ja ristiriitainen kuin hänen tuotantonsakin. Hän nousi jo nuorena kirjalliseen maineeseen, liikkui kulttuuripiirien keskuksessa Roomassa ja teki myöhemmin vaikutuksen myös sotilaana, seikkailijana ja kansallisen myytin rakentajana. D'Annunzion maine perustuu ennen kaikkea hänen kielelliseen loistokkuuteensa, aistilliseen kuvastoonsa ja kykyyn yhdistää kauneuden, vallan ja tuhon teemat tavalla, joka teki hänestä eurooppalaisen fin de siècle -kauden keskeisiä ääniä. Hänen tuotannossaan toistuvat intohimo, dekadenssi, yksilön ylenpalttinen kunnianhimo, taiteen ja elämän sulauttaminen sekä ihmisen halu kohota arjen yläpuolelle, mutta samalla myös tuhon ja moraalisen rappion varjo. Nämä aiheet tuntuvat yhä ajankohtaisilta aikana, jolloin keskustelemme identiteetistä, julkisuuskuvasta, vallasta ja esteettisen kokemuksen merkityksestä. D'Annunzio on tärkeä lukijalle, joka haluaa nähdä, miten kirjallisuus voi olla sekä hurmioitunutta että vaarallisen itseensä käpertynyttä, ja hänen perintönsä elää erityisesti niissä, jotka etsivät korkealentoista, aistivoimaista ja psykologisesti jännitteistä proosaa. Hänestä pitävät todennäköisesti lukijat, joita kiehtovat vahvat tunnelmat, komea kieli ja kirjallisuus, joka ei pelkää olla yhtä aikaa kaunista ja levottomuutta herättävää.