Clemens Brentano (1778–1842) oli saksalaisen romantiikan keskeisiä ääniä, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä, jonka elämä kulki levottoman etsinnän, voimakkaiden ystävyyssuhteiden ja syvän hengellisyyden merkeissä. Hän kasvoi kulttuurisesti vireässä perheessä, liikkui kirjallisten piirien keskellä ja loi uransa aikana teoksia, joissa mielikuvitus, laulullisuus ja kansanomainen kerronta yhdistyvät poikkeuksellisen elävästi. Brentanon tuotannon tunnetuimpiin saavutuksiin kuuluu laaja runous ja kertova proosa, joissa hän uudisti saksalaista romantiikkaa sekä vaikutti ratkaisevasti siihen, miten kansansadut, balladit ja suullinen perinne ymmärretään kirjallisuutena. Hänen tekstinsä käsittelevät usein kaipuuta, rakkauden haavoittuvuutta, uskoa, luonnon voimaa ja ihmisen sisäistä ristiriitaisuutta, ja juuri siksi ne puhuttelevat yhä nykyajan lukijoita: ne muistuttavat, että tunteet, identiteetti ja merkityksen etsintä ovat ajattomia kysymyksiä. Brentanon merkitys ei rajoitu hänen omaan aikakauteensa, vaan hän auttoi muovaamaan eurooppalaista käsitystä siitä, että myös arkinen, kansanomainen ja satujen maailmasta kumpuava voi olla suurta kirjallisuutta. Hänen perintönsä näkyy yhä siinä, miten arvostamme mielikuvitusta, perinnettä ja runollista kieltä. Brentano sopii erityisesti lukijoille, jotka nauttivat romanttisesta kirjallisuudesta, tarinallisesta runoudesta ja teoksista, joissa tunne ja kuvitelma kulkevat käsi kädessä.