Arvid Järnefelt (1861–1932) oli suomalainen kirjailija, juristi ja yhteiskunnallinen ajattelija, joka syntyi kulttuurivaikutteiseen Järnefeltin perheeseen ja nousi aikanaan yhdeksi kotimaisen kirjallisuuden omaperäisimmistä äänistä. Hän opiskeli lakia, mutta kääntyi vähitellen kirjallisuuden ja aatteellisen pohdinnan puoleen, ja hänen elämänsä kulki läpi suurten murrosten, joissa yksilön omatunto, yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus ja henkinen etsintä saivat yhä suuremman merkityksen. Järnefelt tunnetaan erityisesti teoksista, joissa hän tarkastelee ihmisen moraalista vastuuta, köyhyyttä, luokkajännitteitä, uskonnollista etsintää ja luonnon läheisyyttä; hänen tuotannossaan yhdistyvät realistinen havainnointi ja vahva eettinen intohimo. Hän oli myös yksi niistä kirjailijoista, jotka toivat suomalaisen kirjallisuuden keskusteluun pasifismin, tolstoilaisuuden ja yksilön sisäisen vapautumisen kysymykset. Hänen merkityksensä säilyy, koska hänen teoksensa kysyvät yhä, miten elää oikein maailmassa, jossa valta, omatunto ja myötätunto törmäävät toisiinsa. Järnefeltin kirjoitukset puhuttelevat edelleen lukijoita, joita kiinnostavat aatteellinen kirjallisuus, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, ihmisen sisäinen kasvu ja suomalaisen kirjallisuuden klassikot, joissa moraaliset valinnat ovat keskiössä.